Minä rakasta itseäni

Jos joku kertoo tarinaa ja puhuu kauniista naisesta minkälaisen mielikuvan se sinulle antaa?

En usko että kovin moni miettisi siinä vaiheessa esim. minunlaistani niin sanottua perus naista, saatikka reilusti ylipainoista naista. Miksei minun kaltainen nainen ei voisi olla kaunis?

En itse ole ollut kovin monesti tyytyväinen peilikuvaani, mutta miksi en ole ollut siihen tyytyväin? Koska minuun on iskostettu tietynlainen kuva kauniista naisesta, joten itse en voi olla kun lihava ja ruma sillä en näytä lehtien malleilta? 

Kun opiskelin Nuoriso ohjaajaksi, puhui yksi opettajistani, että pitää oppia rakastamaan itseään. Voin sanoa että se kuulosti tosi tyhmältä 16–18 vuotiaan korvaan. Itsensä rakastaminenhan on tyhmää ja sairasta. 

Vasta muutama vuosi sitten aloin oikeasti miettimään mitä se itsensä rakastaminen voisi tarkoittaa eikä se vieläkään ole kokonaan avautunut minulle, mutta sen miettiminen on ainakin auttanut minua hyväksymään itseni tällaisena kun olen. 

En voi väittää ettenkö edelleen kadehtisi kavereitani jotka ovat hoikkia ja lihaksikkaita, mutta välillä on pakko sanoa itselleen että kelpaan juuri tällaisena ja minäkin olen kaunis kaikkineen vatsamakkaroitteni. Mutta jos muille en kelpaa sellaisena kun olen, on se heidän häpeänsä. Sillä miksi pitäisi olla parempi tai kauniimpi toisten takia?

Ole kaunis ja parempi itsesi takia, rakasta itseäsi sellaisena kuin olet, salli itsellesi sellaisia asioita, josta sinä pidät sillä kukaan muu ei voi rakastaa sinua niin paljon kuin sinä itse.

Väitetään että itsensä rakastaminen on avain toimivaan parisuhteeseen, ehkä siinä on jotain perää. Jos oppii rakastamaan itseään, ei tarvitse enää muiden hyväksyntää. Tällöin voisi olla varma siitä että rakastaa myös toista tämän itsensä takia eikä siksi että toiselta saisi hyväksyntää

Kun yhteiset unelmat eivät mätsää

Tiedätkö kun olet haaveillut että joskus sinulla on se oma kulta jonka kainaloon pääsee, teillä on se farmari auto, koira, oma koti, olet mielekkäässä työssä ja lapsia? 

Niin no meidän haaveemme kulkevat käsi kädessä siihen asti kunnes aletaan puhumaan lapsista. Aivan minä 22 vuotiaan olen huolissani kun toinen ilmoitti, ettei vielä tiedä haluaako lapsia ollenkaan. 

On siitä aikaisemminkin ollut puhetta, mutta olen aina ajatellut että ollaan kyllä niin nuoria että ei varmaan vielä kannata uhrata ajatusta sen enempää ajatusta asialle. Mutta tilanteeni ja pohdiskeluni johtuu luultavammin siitä, että monella tutullani alkaa olla omia lapsia. Kaverini kyllä osaavat sanoa että joko meinaavat tulevaisuudessa hankkia lapsen kumppaninsa kanssa tai eivät ajo ja noh minä en osaa sanoa yhtään mitään. 

Olen tässä nyt miettinyt, entä jos tilanne onkin se ettei Joonas ikinä halua lapsi? Ja minä kyllä haluan toden totta haluan lapsia ja voisin oikeastaan luopua kaikista muista haaveista, tosin ajatukseni on se etten halua lasta ennenkun voin tarjota hänelle hyvän elämäm joten se ainakin vaatisi sen työpaikan (olen huomannut että vaipat ovat ainakin kalliita). 

Mutta tällä hetkellä ajatukset ovat aika sekavat pitääkö minun ehkä luopua unelmastani tulla äidiksi koska toinen ei halua tulla isäksi? En haluisi olla niin kuin syke sarjassa oleva lääkäri joka itkee siinä vaiheessa kun on myöhäistä, ettei mies aikoinaan halunnut lapsia ja hän oli luopunut unelmastaan. Pahinta tässä on se että kompromissin tekeminen ei onnistu ja pelkäänkin että joudunko joskus valitsemaan Joonaksen ja lapsen välillä

Onhan meillä ikää tosi vähän eikä lapsi kuulu vielä lähi vuosien suunnitelmiin eikä tosissaan voi edes titää pystytäänkö saamaan lapsia tai mistäs sitäkään tietää voihan toinen vaikka lähteä lätkimään.

 mutta onko huoli tässä vaiheessa aiheellinen vai aiheeton? Onko kukaan muu kokenut samanlaista?

Täällä taas/lappeenranta

Hei kaikki <3 

En tiedä onko tällä blogilla enää lukioita, mutta toivottavasti löydätte takaisin. Olen huomannut että blogi intoiluni herää aina kesäisin ja koska syksyllä ja talvella ei tunnu olevan aikaa, eikä aiheita mistä kirjoittaa joten päätin että blogini muotoutuu jonkin laiseksi kesäblogikiksi. Meinasin jo etten aloita tänä kesänä kirjoittamista, sillä voi olla ettei ihmiset jaksa lukea blogia mitä kirjoitetaan vaan kesän ajan. Mutta Joonas oli tällä kertaa se joka sanoi että voisin alkaa taas kirjoittamaan joten kokeillaan nyt tälläistä ideaa.

Kesäblogin ideana olisi kirjoittaa kesän kuulumisista, moottoripyörä reissuista unohtamatta kuitenkaan kesä sisustus juttuja ja herkkuja. Vielä on vaikea sanoa mihin asti kirjoitan, mutta tällä kertaa koitan kertoa kun blogi jää talvi unille.

Tänä kesänä ollaan keritty tekemään vasta yksi moottoripyörä reissu ja sekin tapahtui vasta viime viikonloppuna joten ei varmaan ole liian myöhäistä kertoa siitä teille.

Lähdettiin lauantaina Mikkeliin päin Joonaksen tädin 60v juhliin ja sieltä jatkettiin matkaa minun mielestäni suomen kauneimpaan kaupunkiin eli Lappeenrantan minun tätini luokse.

 Pienempänä vietin joka kesä aikaa lappeenrannassa ja voisin väittää että tunnen siellä paikat melkein yhtä hyvin kuin Joensuussakin.

Jäimme yhdeksi yöksi tätini luokse joten minulla oli aikaa näyttää Joonakselle satama sekä hiekkalinna (joka oltiin taidettu avata juuri edellisenä päivänä meidän onneksemme) oltiin kuitenkin reissusta niin väsyneitä joten ei hirveän pitkään jaksettu kierrellä vaan lähdettiin aika nopeasti nukkumaan.

Vaikka harmittaakin hirveästi ettei keritty hirveästi pyöriä kaupungilla niin toisaalta hyvä sillä nyt tuntuu ettei Joonasta ole vaikea houkutella lähtemään uudelleen.

Sunnuntaina kun lähdimme ajamaan kotiinpäin pysähdyimme Imatralle katsomaan valtionhotellia ja Imatran koskea. Olihan se koski hieno mutta noh ei ehkä kovin erikoinen en tiedä mutta minua se ei oikein sytyttänyt, tietysti eri aasia olisi voinut olla kun oltaisiin menty koskinäytökseen mutta se olisi ollut vasta illalla.

 

 Imatran valtion hotellissa tuntisi itsensä varmasti prinsessaksi

Niin ja jos joku miettii niin Tito oli viikolopun mökillä minun vanhempieni kanssa ja voi että miten väsynyt herra oli :D

Kun ajoimme Mikkeliin pysähdyimme varkauteen jäätelölle ja kävimme ajelemassa muutenkin siellä ja ihan alkoi harmittaa että miksi siitä aina vaan ajaa ohi. Tiedättekö te paikkoja jonka läpi vain ajaa muttei ikinä pysähdy katselemaan tarkemmin?