Jos joku kertoo tarinaa ja
puhuu kauniista naisesta minkälaisen mielikuvan se sinulle antaa?
En usko että kovin moni
miettisi siinä vaiheessa esim. minunlaistani niin sanottua perus naista, saatikka
reilusti ylipainoista naista. Miksei minun kaltainen nainen ei voisi olla
kaunis?
En itse ole ollut kovin monesti
tyytyväinen peilikuvaani, mutta miksi en ole ollut siihen tyytyväin? Koska
minuun on iskostettu tietynlainen kuva kauniista naisesta, joten itse en voi
olla kun lihava ja ruma sillä en näytä lehtien malleilta?
Kun
opiskelin Nuoriso ohjaajaksi, puhui yksi opettajistani, että pitää oppia
rakastamaan itseään. Voin sanoa että se kuulosti tosi tyhmältä 16–18 vuotiaan
korvaan. Itsensä rakastaminenhan on tyhmää ja sairasta.
Vasta
muutama vuosi sitten aloin oikeasti miettimään mitä se itsensä rakastaminen
voisi tarkoittaa eikä se vieläkään ole kokonaan avautunut minulle, mutta sen
miettiminen on ainakin auttanut minua hyväksymään itseni tällaisena kun olen.
En voi väittää ettenkö edelleen kadehtisi kavereitani jotka ovat hoikkia ja
lihaksikkaita, mutta välillä on pakko sanoa itselleen että kelpaan juuri tällaisena
ja minäkin olen kaunis kaikkineen vatsamakkaroitteni. Mutta jos muille en kelpaa
sellaisena kun olen, on se heidän häpeänsä. Sillä miksi pitäisi olla
parempi tai kauniimpi toisten takia?
Ole kaunis ja parempi itsesi
takia, rakasta itseäsi sellaisena kuin olet, salli itsellesi sellaisia asioita,
josta sinä pidät sillä kukaan muu ei voi rakastaa sinua niin paljon kuin sinä
itse.
Väitetään että itsensä
rakastaminen on avain toimivaan parisuhteeseen, ehkä siinä on jotain perää. Jos
oppii rakastamaan itseään, ei tarvitse enää muiden hyväksyntää. Tällöin voisi
olla varma siitä että rakastaa myös toista tämän itsensä takia eikä siksi että toiselta saisi hyväksyntää
Hyvä kirjoitus! :)
VastaaPoista