siivous on puoli sisustusta

Tajusin juuri tässä että en ole vähään aikaan postannut teille mitään sisustuksesta. Blogi on alkannut kääntyä enemmän lifestyle blogin suuntaan mutta, haluan silti pitää sisustuksen osana blogiani.

Syy miksi sisustusta ei ole kauheasti näkynyt blogissa on yksinkertaisesti se että olen mailman surkein siivouksen aloittaja ja kuka nyt haluisi kuvia sotkuisesta asunnostaan. Välillä tuntuu että kun siivoat niin menee hetki ja kaikki on taas sotkussa.
Kuitenkin tänään sain siivottua :D joten tässä teille vähän kuvia :)

 ekaa kertaa partsilta kuvia ja tietysti titon peräpää jäi kuvaan :D
Oon myös aika ylpee itestäni sillä meil kasvaa partsilla chilejä ja tomatteja (ja ne on viel hengis)

vähän kuvia olkkarista, hylly on ostettu ikeasta (ikean shoppailu reisusta pääset lukemaan täältä)

                                  tästä postauksesta  löydät tuolien kuvat ennen maalaamista :)

 tämä teksti löytyi ennen olkarin seinältä mutta, koska hylly tuli tekstin paikalle päätin koittaa teipata sen uudellaan keittiöön ja hyvin on pysnyt :)

lopuksi vielä saanko esitellä uuden "perheenjäsenemme" Viime viikoloppuisen moottoripyörä retkeilymme jälkeen annoin joonakselle siunauksen oman moottoripyörän hankkimiseen (se kyllä löytyi nopeammin kuin ajattelin :D ) tällä olisi siis tarkoitus viikonpäästä lähteä mikkeliin :)

nyt alkaa olla se aika kun voi sytytellä kynttilöitä mutta vielä on sentään lämmin <3 joten nauttikaa :)

I&J

kyseinen biisi soi sillo autos kun tavattiin ja siitä on tullu "meijän" biisi

minulta toivottiin postausta siitä kuinka olemme Joonaksen kanssa tavannet ja muutenkin meidän suhteesta (varoitan tästä tuli pitkä) :)
Meiltä on useasti sukulaiset kysyneet missä olemme tavanneet ja se kysymys vetää aina hiljaiseksi ja olon vaivaantuneeksi. Mutta totuus on se että olemme tavanneet netissä. En tiedä miksi siitä on niin häpeällistä kertoa mutta jotenkin vaan on.
Kuitenkin tapasimme siis 9.8.2012 (muistan tämän päivän koska ostin vaivan ihanat kengät samana päivänä mutta ne menivät rikki ja jouduin viemään ne takaisin liikkeeseen) Joonas oli intissä kontiorannassa ja no minä olin juuri muuttannut takaisin joensuuhun.
 Kun joonas laittoi minulle ekan kerran viestiä, en oikein jaksannut kiinostua, mutta koska en halua pahoittaa kenenkään mieltä juttelin hänen kanssaan niitä näitä. Puhuimme että voisimme tavat joskus muttei mitään tarkempaa, suoraan sanottuna en uskonnut että oikeasti ikinä tapaisimme.
 kuitenkin ollessani kaupungilla tuona kyseisenä päivänä tulee puhelimeeni ilmoitus että joonas pääsi iltavapaille ja haluaa tavata. No kuten aikaisemmin sanoin en halunnut pahoittaa hänen mieltään joten suostuin juoksin kaupaan sillä olin pukeutunnut tosi tyylittömästi ja ostin ne kyseiset kengät josta aikaisemmin kerroin. Sovimme että joonas hakee minut torilta. Hyppäsin kyytiin vilkaisin nopesti ja aloimme juttelmaan meillä oli hauskaa ja nauroimme paljon. Ajelimme jonkin aikaa kunnes joonas sanoi että pysähdytään tupakalle (kyllä äiti poltin siihen aikaan satunnaisesti) ja kun nousin ylös autosta ja joonas nousi perässä sydämmeni taisi jättä pari lyöntiä välistä ja jalkani meni veteläksi. en voinut uskoa silmiäni edessäni seisoi komea mies joka oli tajuttoman pitkä (itse olen vain 148cm) ja hän sai minut nauramaan en ollut ikinä enne tuntennut sellaista tunnetta. kiertelimme loppu illan autolla ja meillä oli todella hauskaa (tai ainakin miunulla oli)

No kuitenkin :D tässä sitä ollaan kahdenvuoden päästä. Joonas saa edelleen minut tekemään asioita joita en uskonnut ikinä tekeväni, nautimme siitä kun saamme mennä mökille kahdestaan ja olla tekemättä mitään. Olemme toisaalta niin erillaisia mutta samalla tasapainotamme toisiamme. Joonaksella menee hermot minuun aina hetkessä ja tilanne kiihtyy aina nollasta sataan mutat minä taas en oikein suutu ja osaan olla rauhallinen vaikka toisella hermo palaakin. yleensä riidat menee ohi yhtä nopeaa kun alkoivatkin.
Minä taas stressaannn paljon asioita mutta joonas saa aina munut uskomaan että kaikki kääntyy parhain päin. Tito rakastaa joonasta ja uskoisin etten valehtele kauhean pahasti sanoessani että joonas rakastaa myös titoa :)

pidän siitä että joonas tulee toimeen perheeni kanssa se on äärettömän tärkää minulle ja kyllä joonas muistuttaa paljon isääni niin hyvässä kuin pahassakin.

Olen kuullut monen sanovan ettei netistä voi löytää aitoa rakkautta, no minulle tämä on ainakin aitoa. Uskon että baarissa ihmisen tapaaminen on yhtä vaarallista kuin netissäkin. Kuitenkin suosittelen että jos tapaatte netistä tyypin älkää ensimmäiseksi pyytäkö sitä omaan kotiinne :)

päivä kolilla

Eilen vietettiin meidän vuosipäivää joten otettiin aamulla moottoripyörä alle ja suunnattiin kohti kolia. mitään varsinaista suunnitelmaa meillä ei ollut että mitä tehdään kolilla tai missä ajeltaisiin ainut ajtus oli että ajetaan jerotietä kollille ja kolilla katsotaan mitä tehdään.
 Päätimme ottaa suunaksi kolin sataman josta, oli juuri lähdössä autolautta lieksaan ja heitin hullun idean että lähdetään lieksaan, mutta koska ideani oli hullu emme tehneet sitä  (se kyllä jäi harmittaman ja eilen pohditiinkin että ajettaisiinko tänään lieksaan pyörällä ja tultaisiin autolautalla pois)
Satamasta oli vähän matkaa pirunkirkolle joten päätimme käydä siellä jotta, näkisimme edes jotain kolin nähtävyyksistä. se oli kyllä hieno paikka suosittelen käymään :D. kävimme myös ajamassa lomakolille joka oli kyllä pettymys näin kesällä.
ajoimme velä ukko kolille jossa sijaisi sokos hotelii, kello alkoi olla lähemäksi kolmea joten molempien vatsa alkoi kurnia. menimmekin pizza kahvilaan syömään mutta olin kyllä pettynnyt :( tarjontaa oli tosi suppea ja hinnat oli super kalliit verrattuna muihin s ryhmän ravintoloihin, no ehkä venäläisillä on vara maksaa, mutta me päädyttiin syömään puoliksi 14€ pizza.
 Oli jo aika lähteä mökille takaisin sillä tito oli ollut mökin vartiana jo pitkän tovin, illalla kuitenkin en saanut mielestäni kolin ihania hiekkarantoja joten päätimme että, käymme vielä uimassa ja terassilla kolilla... Vesi oli huisin kylmää ja pikkukaloja oli aivan älyttömästii.
 päivä oli mukava ja  erilalinen ja voipihan sanoa että käytiin :D ensikerralla taidetaan vaan ottaa tito ja jalat alle ja mennä kolille kävelemään sillä terassilla ollessamme saimme hyviä vinkkejä ;)

Kaikki on kasvatuksesta kiinni

Nyt joudutte pärjäämään ilman kuvia :) haluan kertoa blogissani myös omia mielipiteitäni minua askaruttaviin asijoihin joten tässä on yksi :)

En edelleenkään ole äiti joten en tuomitse ketään, vanhempana olo on varmasti palkitsevaa mutta myös raskasta. On kuitenkin asioita joita olen oppinnut työskennellessäni lasten kanssa kuin seuratessani oman ikäisiä kavereita ja olenkin miettinnyt että kaikki taitaa olla kasvatuksesta kiinni aivan niinkun koirankin kanssa. Sellaisen koiran saa miksi sen on kasvattannut ja kouluttannut, myönnän ettei tito ole kasvatettu mallikelpoiseksi mutta varmasti moni äiti voi myöntää ettei lapsen kasvatus ole se mailman helpoin homma ja yleensä opimme omista mokistamme.
Olen kuitenkin kuullut vaikka minkälaisista kasvatus tavoista kuten sormiruokailusta, lapsen ei tarvitse sanoa kun äänne niin vanhempi ymmärtää kaiken joka tutkitusti myöhästyttää lapsen puheen oppimista ja siitä ettei lapsen tarvitse oppia pyytämään anteeksi. nämä kaikki ovat minun mielestäni aika pöyristyyäviä asioita.

Minulle on aikoinaan opetettu että anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen ovat tärkeitä, yleensä itse pyydän aiana anteeksi kun olen jotain väärin tehnyt ja olen oppinnut katumaan sanomisiani ja tekojani. Mutta kuinka paljon se ottaa päähän kun toinen ei osaakkaan pyytää anteeksi vaan jatkaa kun mitään ei olisi tapahtunnut tai anteeksi pyytäminen on vain vitsikäs heitto, mikään ei tunnu niin pahalta kun puoli huolimaton anteeks. Mikä siis anteeksi pyytämisestä tekee niin vaikeaa? Onko se oikeasti kasvatuksesta kiinni?
Osaanko minä pyytää anteeksi koska minulle on sanottu että niin kuuluu tehdä vai olenko itse oppinnut anteeksi pyytämisen taidon?

Eilen veljeni linkitti facebookkiin tytöstä joka oli menossa tokalle luokalle ja otti itsestään instagrammiin "heru" kuvan  kuvasta näki että aikuinen on takana. Kasvatetaanko lapset myös nykyisin siihen että 8v on ihan ok ottaa itsestään paljastavia kuvia vai pitäisikö lapsen muka itse tietää mikä on soveliasta sen ikäiselle ja mikä ei? minusta koulun vastuulle tälläistä kasvatusta ei voi langettaa.

Oletteko te huomanneet läheisissä asioita jotka ovat kasvatuksesta kiinni? Kuten joka ei ole lapsuuden kodissa oppinnut siivoamaan jälkiä ei osaa sitä vileäkään tai jos ei ole tarvinnut ilmoittaa menoista vanhemmille ei osaa vieläkään ilmoittaa menoistaan?

22.v

Se on onnellinen jokai ei sure mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on

Hurja että oon vanha!Täytin siis keskiviikkona 22  ja aloin pohtimaan olen jo 22 enkä ole saavuttannut mitään tässä elämässä, tai siltä musta tuntuu kun lueskelen facebook juttuja. Kavereille syntyy lapsia, mennään kihloihin ja naimisiin, ostetaan asuntoja saadaan vakituisia työpaikkoja ostetaan perhe autoja ja sitä rataa.... Tällä viikolla olen miettinnyt että mitä olen tehnyt väärin ettei minulla ole mitään noista kunnes, aloin miettiä, hetkinen minulla oli ihana omistus asunto, kaksi autoa olin kihloissa ja vakituinen työpaikka tiedossa täydellistä? eikö niin?
Mutta olinko onnellinen, en en todellakaan ollut onnellinen, olin kuin vankilassa väärän miehen kanssa. Tein päätöksen ja pistin oman onnellisuuteni parivuotta sitten etusijalle enkä ole katunut. Haaveilen tietysti että vielä jokupäivä minullakin on omia lapsia, omakotitalo, farmari volvo ja rakastava aviomies. Mutta tällä hetkellä olen onnellinen minulla on raivostuttava mutta, ihana avomies, tyhmääkin tyhmepi koira ja asun kaupungin vuokra asunnossa jossa jokapaikka on rempallaan mutten ikinä ole ollut näin onnellinen,.. Haluan vain muistuttaa että muistakaa olla onnelisa.
Eräs viisas ihminen sanoi joskus että miten voit rakastaa toista jos et osaa esin itse rakastaa itseäsi

Ja koska rakasta pitää osata välillä hemmotella :D kävin ostamassa tänään itselleni syntymäpäivälahjan :D saanko esitellä uuden "rakuteni" <3 ;)

Kävin siis tänään kaupungilla ja kun kävelin kekäleen ohi huomasin 1/2 hintaan kyltin enkä voinut vastustaa kiusausta vaan astuin sisään ja löysin tämän :) alkuperäinen hinta oli siin 205€ eli laukku maksoi vain reilu   100 € joten pidän ostostani kunnon löytönä ;)

Kävin myös ostamassa sokokselta uuden urheilu -ja rinta liivit ja en voi muuta kuin kehua sokoksen asiakaspalvelua vaikei meillä ehkä ollutkaan aivan samnalainen näkemys myyjän kanssa kuniista rintaliiveistä ;D

niikuin aikaisemmin sanoin tito on tollo, ja  en voi syyttää siitä kuin itseäni joten ajattelin käyttä loppu kesäloman titon ja tämän kirjan parissa :) 

Sain myös lahjakortin päämajaan joka tarjoaa kampaamo ja kosmetologi palveluja, olen käynyt heillä 7 vuotiaasta asti asiakkaana enkä ole kertaakaa pettynnyt joten nyt on vaikeus päättää kävisinkö kampaajalla vai kosmetologilla ;)

Hyvää kesä illan jatkoa, nauttika  ja olkaa onnellisia