Tiedätkö
kun olet haaveillut että joskus sinulla on se oma kulta jonka kainaloon pääsee,
teillä on se farmari auto, koira, oma koti, olet mielekkäässä työssä ja lapsia?
Niin no meidän haaveemme kulkevat käsi kädessä siihen asti kunnes aletaan
puhumaan lapsista. Aivan minä 22 vuotiaan olen huolissani kun toinen ilmoitti,
ettei vielä tiedä haluaako lapsia ollenkaan.
On siitä aikaisemminkin ollut
puhetta, mutta olen aina ajatellut että ollaan kyllä niin nuoria että ei
varmaan vielä kannata uhrata ajatusta sen enempää ajatusta asialle. Mutta
tilanteeni ja pohdiskeluni johtuu luultavammin siitä, että monella
tutullani alkaa olla omia lapsia. Kaverini kyllä osaavat sanoa että joko meinaavat
tulevaisuudessa hankkia lapsen kumppaninsa kanssa tai eivät ajo ja noh minä en
osaa sanoa yhtään mitään.
Olen tässä nyt miettinyt, entä jos tilanne onkin
se ettei Joonas ikinä halua lapsi? Ja minä kyllä haluan toden totta haluan
lapsia ja voisin oikeastaan luopua kaikista muista haaveista, tosin ajatukseni on se etten halua lasta ennenkun voin tarjota hänelle hyvän elämäm joten se ainakin vaatisi sen työpaikan (olen huomannut että vaipat ovat ainakin kalliita).
Mutta tällä hetkellä ajatukset ovat aika sekavat pitääkö minun ehkä luopua
unelmastani tulla äidiksi koska toinen ei halua tulla isäksi? En haluisi olla
niin kuin syke sarjassa oleva lääkäri joka itkee siinä vaiheessa kun on
myöhäistä, ettei mies aikoinaan halunnut lapsia ja hän oli luopunut unelmastaan.
Pahinta tässä on se että kompromissin tekeminen ei onnistu ja pelkäänkin että
joudunko joskus valitsemaan Joonaksen ja lapsen välillä
Onhan
meillä ikää tosi vähän eikä lapsi kuulu vielä lähi vuosien suunnitelmiin eikä tosissaan voi edes titää pystytäänkö saamaan lapsia tai mistäs sitäkään tietää voihan toinen vaikka lähteä lätkimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kommentisi piristävät päivää :)