#kutsumua

Varmaan aika moni on kuullut #kutsumua kamppaniastsa. Taidan olla aika jälki junassa tämän jutun kanssa, mutta oikeasti tämä kamppanija on pistänyt minut TAAS uudelleen miettimään koulu aikoja. Miten niin pienenä tapahtuneet asiat vaikuttavat vieläkin melkeinpä joka päiväseen elämääni. En oikein tiedä mitä kertoisin tai miten

Minulla oli ala-asteella ja myöhemmin ylä-asteella monia haukkuma nimiä. Aivan sama miten kiltti tai mukava olin, se ei hyödyttänyt mitään. Koen että olen ollut iloinen ja ulospäin suuntautunut lapsi, rakastin kavereiden kanssa leikkimistä, yökyläilyä ja myöhemmin syvällisiä juttu tuokioita.  Loppu peleissä olin kuitenkin tosi yksinäinen, muista tytöistä pojat olivat söpöjä ja hauskoja mutta minun silmissä ne olivat hirviöitä.

Joten voitte vaan miettiä miten vaikea on kasvaa leikkivästä lapsesta teiniksi tai teinistä naiseksi kun koko ajan etsit toisten hyväksyntää ja kannustusta koska oma itse tuntosi on murskattu.

 Ainut asia mitä opin koulu ajoilta oli se että miehet ovat sikoja, petollisia ja selkään puukottajia, loppu peleissä he ajattelevat vain itseään ja omia tarpeitaan. Tämän väitteen ovat todistaneet ala- asteen pojat ja heidän isänsä, mies opettajat sekä omat läheiset miehet. 

Olen tavannut tietysti monia mukaviakin miehiä mutta, en tarpeeksi monta jotta pystyisin muuttamaan mielipidettäni. Toivon että jokupäivä pystyisin muuttamaan mielipteeni ja koitankin etten tyrmäisi miehiä heti.

Tästä tuli tosi sekava teksti mutta näitä asiaoita on vaikea pukea sanoiksi. Haluan ajatella että olen nykysín itsenäinen ja rohkea nainen mutta, välillä ajatukset kiertää noidan kehää eikä olo ole kovin itsenäinen ja rohkea.